12 viikkoa

Luin tänä aamuna Suklaakissan viimeisimmän postauksen ja myös minä halusin kirjoittaa tästä tärkeästä aiheesta: kissanpennun luovutusikä. Kuten ensimmäisessä postauksessani aihetta sivusin, meillä ei ole paljoakaan tietoa Pimun synnyinkodista, saati täyttä varmuutta hänen luovutusiästään. Pimun käytöshäiriöt huomioonottaen, olen vakuuttunut ettei hänen sosiaalistamiseensa oltu panostettu tai emo ollut saanut mahdollisuutta opettaa tärkeitä kissantaitoja. Meillä oli haasteita sekä puremisen että sisäsiisteyden kanssa; kaksi selkeää ongelmatilannetta, joihin viitataan SEY:n artikkelissa Kissan luovutusikä on kolme kuukautta.

kuva

Ymmärrän, että on olemassa poikkeustilanteita, mutta valtaosa liian varhain luovutetuista pennuista eroaa emostaan ja sisaruksistaan ihmisen tietämättömyyden tai pahemmassa tapauksessa välinpitämättömyyden vuoksi. Riittävä emon kanssa vietetty aika takaa pienelle kissalle taidot ja tiedot pärjätä omillaan uudessa perheessä, mahdollisesti uusien kissatuttavuuksien kanssa. Kissojen välinen kommunikointi on yksi tärkeimmistä taidoista, mitä emo pennuilleen opettaa ja tämä tapahtuu nimenomaan 2-14 viikon iässä.

 kuva

Haluaisinkin haastaa kaikki blogini lukijat jakamaan tätä elintärkeää kissatietoutta! Ihmisillä on paljon vanhentuneita uskomuksia ja väärinkäsityksiä, joita korjaamalla on mahdollista vaikuttaa myös hylättyjen tai turhaan lopetettujen kissojen huimaan määrään. Jakakaa siis linkki esim. kissatietous.fi -sivustolle Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa tai omassa blogissanne.

Pimu & Hemmo - kotikissojen parhaimmistoa

Blogi Pimusta ja Hemmosta - yhden pikkuperheen kahdesta kissajäsenestä, omalaatuisista persoonista, joiden mami pitää heitä lähes ihmislastensa veroisina. Blogissa sukelletaan arjen tapahtumiin, uusiin elämäntilanteisiin, laatutietoiseen ruokavalioon ja muutenkin elämään kissamaisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Lisämausteena mamin krooninen kissakuume ja tavoite saada jengiin Maine Coon poika jossain vaiheessa... Tervetuloa!

Pimu (etualalla) ja Hemmo kesällä 2013

Pimu on perheemme esikoinen, joka muutti luoksemme 12-viikkoisena, kaltoinkohdeltuna ja pelokkaana pikku kisuna elokuussa 2005. Olin laittanut ilmoituksen nettipalsta Apulaan ja sain nopeasti yhteydenoton mustasta tyttökissasta, joka oli vaarassa joutua "vasaran alle". Kaltaiseni tunteilija sanoi tietysti sen kummempia kyselemättä tai empimättä kyllä ja Pimu toimitettiin meille kotiin muutaman päivän sisällä. Meillä ei ollut tarkkaa tietoa millaisten ihmisten kanssa Pimu oli elämänsä ensiviikot viettänyt, mutta nopeasti valkeni, että kunnollinen luottamussuhde pitäisi rakentaa pikkuhiljaa ja ajan kanssa. Suurimmat haasteet olivat puutteellinen sisäsiisteys sekä raivokas pureminen yllättävissä tilanteissa. Kärsivällisyytemme on kaikesta huolimatta palkittu jo moneen kertaan ja vain kissan hienovaraisia viestejä ymmärtämättömät ihmiset saattavat saada kyläilynsä päätteeksi laastarin sormeensa läksiäislahjaksi...

Omakohtaisesti olemme saaneet todeta, että vain kissaystävästä on kissalle todelliseksi kumppaniksi. Siirrämme siis huomiomme Pimun eheyttäjään, perheemme toiseen kissaan Hemmoon. Vuosi Pimun saapumisen jälkeen tuli ajankohtaiseksi etsiä hänelle kissaystävä ja Apula tarjosi jälleen vastauksen. Hemmo muutti luoksemme Kuopiosta, tällä kertaa vastuullisen kissanomistajan luota, täysin sisäsiistinä ja muutenkin hurmaavana kissapoikana - rokotettuna ja eläinlääkärin tarkastamana. Ensihetkistä lähtien Hemmo valloitti meidät kaikki sosiaalisella persoonallaan ja sai Pimunkin ulos kuorestaan aivan uudella tavalla. Monessakin mielessä kissamme ovat kuin yö ja päivä: Pimu on hiljainen ja omissa oloissaan viihtyvä, vain satunnaisia läheisyyshetkiä arvostava kissaneiti. Poislukien tietysti kissakumppani Hemmo, jonka kyljessä Pimu viihtyy päivittäin. Hemmo taas puolestaan kertoo päivän uutiset monta kertaa ja suurella volyymilla, saattaa perheen muut jäsenet mielellään niin vessaan kuin päivätorkuille ja jakelee halipusuja enemmän kuin päivän tarpeiksi.